Perinteinen syöpähoito

Viimeksi muutettu: 11 maaliskuuta 2019

Syöpää tutkitaan vilkkaasti ja uusia hoitomuotoja kehitetään jatkuvasti. Tässä osiossa keskitymme perinteisiin koululääketieteen tarjoamiin keinoihin hoitaa syöpää. Jos olet kiinnostunut täydentävistä syövän hoidoista löydät siitä tietoa myös sivuiltamme.

Syöpähoitojen tavoitteena on, että syöpä paranee ja sairaus saadaan hallintaan. Syövän uusiutuminen ja leviäminen ehkäistään ja kasvaimen aiheuttamia oireita lievitetään. Moderni syöpähoito on kehittynyt nopeasti ja sillä on saavutettu hyviä tuloksia. Sillä saattaa kuitenkin olla heikentävä vaikutus potilaan immuunijärjestelmään.

Syöpätyypin tarkka määrittely on tehtävä oikean hoitomenetelmän valitsemiseksi. Myös syövän levinneisyys on selvitettävä, sillä levinneen ja paikallisen syövän hoito voivat olla hyvin erilaisia.

Yksilöllinen syöpähoito

Syövän hoito on pitkälle yksilöllinen asia. Se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Perinteisessä koululääketieteen tarjoamassa hoidossa on tärkein painoarvo kliinisesti tutkituissa menetelmissä, joita on useissa tutkimuksissa pyritty varmistamaan ja parantamaan.

Syövän perinteisessä hoidossa vaikuttaa hyvältä suunnitelmalta leikata ja/tai sädehoitaa syöpäkasvain niin aikaisessa vaiheessa kuin mahdollista. Alati kehittyvä lääkehoito pyrkii luomaan syövän kasvulle mahdollisimman huonot edellytykset.

Syöpäleikkaukset

Syövän tärkeimpiin hoitomuotoihin kuuluu syöpäleikkaus (kirurginen hoito). Pahanlaatuisia kasvaimia, kuten syöpää ja sarkoomaa, hoidetaan perinteisesti ennen muuta kirurgialla. Leikkauksessa syöpä poistetaan, jotta sen kasvu estyy. Usein poistetaan tervettä kudosta syövän ympäriltä. Näin estetään kasvaimen paikallinen leviäminen.

Nykyisin suositaan monissa syöpäleikkauksissa niin sanottua kudosta tai elintä säästävää leikkausta. Esimerkiksi rintasyöpä pyritään leikkaamaan niin, että koko rintaa ei tarvitsisi poistaa. Jos syöpä kuitenkin on ehtinyt leviämään liian laajalle, ei säästävä leikkaus ole mahdollinen. Toisinaan siis ympäröiviä kudoksia on poistettava. Joskus poistetaan jopa kokonaisia sisäelimiä (radikaalileikkaus). Radikaalileikkauksessa poistetaan kaikki havaittava kasvainmassa ja hieman ympäröivää tervettä kudostakin. Radikaalileikkauksella pyritään leikkaamaan syöpä niin, että syövästä paranee. Jos poistetun kasvaimen jättämä tila on suuri, voidaan se täyttää ympäröivillä kudoksilla. Usein tutkitaan ja tarvittaessa poistetaan ne imusolmukkeet ja imutiehyeet, joihin syöpäalueen imuneste kulkeutuu. Näin toivotaan, ettei syöpä leviä (metastasointi).

Syöpäleikkauksen onnistuminen on kiinni siitä millainen syöpätyyppi, syövän kasvutapa, syövän koko, levinneisyys ja sijainti todetaan tutkimuksissa. Kun leikkaus tehdään syövän varhaisessa vaiheessa, hoitotulokset ovat varsin hyvät.

Syöpäleikkaus voi olla ainoa hoitokeino, mutta usein sen lisäksi annetaan sädehoitoa ja lääkehoitoja aloitetaan. Tällaista yhdistelmähoitoa tarvitaan, koska syöpäkasvaimesta voi irrota syöpäsoluja muualle elimistöön joskus jo hyvin varhaisessa vaiheessa, eikä tätä voida leikkauksella estää.

Joskus kasvaimet sijaitsevat niin hankalassa paikassa, ettei niitä saa leikattua lainkaan tai kokonaan. Osaan syövistä leikkaushoitoa ei voi ollenkaan käyttää. Tällaisia ovat esimerkiksi verisyövät (leukemiat), jotka eivät muodosta kiinteää kasvainta.

Syövän oireita voidaan lievittää leikkauksella. Esimerkkinä oireita lievittävästä leikkauksesta on syövän aiheuttaman sappitietukoksen tai suolitukoksen ohittaminen tai avaaminen, esimerkiksi haimasyöpäpotilaalla.

Etäpesäkkeiden leikkauksella voidaan poistaa joitakin etäpesäkkeitä esimerkiksi maksasta, keuhkoista tai luustosta. Monesti etäpesäkkeitä on niin paljon tai niitä on niin hankalissa paikoissa, että leikkauksesta on pakko luopua.

Nykyisin erilaisilla leikkauksilla voidaan ehkäistä joitakin syöpiä tai poistaa syövän esiasteita. Ehkäisevällä leikkauksella voidaan hoitaa muun muassa suolistosyövän esiasteita. Myös esimerkiksi niin sanottua rintasyöpägeeniä kantavien rinnat voidaan poistaa.

Sädehoito

Sädehoitoa annetaan useimmiten leikkaushoidon täydentämiseksi, jotta paikallisen uusiutumisen vaara vähenee. Joidenkin syöpien kohdalla sädehoito ilman leikkausta voi olla riittävä.

Sädehoidossa käytetään radioaktiivista säteilyä, joka tuhoaa syöpäsoluja ja kutistaa kasvaimia vaurioittamalla jakautuvia soluja. Myös tervettä kudosta tuhoutuu, mutta nykytekniikoilla tervettä kudosta onnistutaan yhä paremmin säästämään. Syöpäsolut tyypillisesti jakautuvat normaalia kudosta nopeammin, joten ne ovat erityisen herkkiä sädehoidolle.

Noin puolet syöpäpotilaista saa jossakin hoitojensa vaiheessa sädehoitoa. Sädehoito suunnataan yleensä suoraan kasvaimeen tai etäpesäkkeeseen. Laajalle levinneen syövän hoidossa sädehoitoa voidaan antaa joskus myös esimerkiksi koko yläruumiiseen. Sädehoitoa voidaan antaa ulkoisesti erityisellä sädehoitolaitteella tai sisäisesti viemällä säteilylähde tavalla tai toisella kehon sisään. Esimerkkinä jälkimmäisestä on isotooppihoito, jossa radioaktiivinen lääke vaikuttaa suoraan kasvaimeen ja terve kudos vaurioituu vain hyvin vähän.

Jos syöpä on paikallinen, valinta leikkauksen ja sädehoidon välillä riippuu hoidon tehosta ja hoitojen aiheuttamista haitoista. Sädehoidon merkitys syövän hoidossa on kasvanut erityisesti säästävien hoitojen kehittymisen myötä.

Sädehoitoa voidaan antaa joko ennen leikkausta tai sen jälkeen. Esimerkiksi silloin, jos leikkauksella ei saada kasvainta kokonaan pois tai kasvaimen uusiutumisen riski on suuri, hoitoa tavallisesti täydennetään leikkauksen jälkeen annettavalla sädehoidolla. Ennen leikkausta kasvainta voidaan etukäteen pienentää sädehoidolla.

Sädehoidon ja solunsalpaajahoidon yhdistäminen tulee joskus ajankohtaiseksi. Nämä hoidot vahvistavat toistensa tehoa. Tämä ns. kemosädehoito on parantanut hoitotuloksia monissa syöpätyypeissä, kuten tietyissä keuhkosyövissä sekä pään ja kaulan alueen syövissä. Solunsalpaajien samanaikainen käyttö kuitenkin lisää sädehoidon haittavaikutuksia.

Sädehoito on täysin kivutonta, ja se kohdistetaan suoraan kasvaimeen tai etäpesäkkeisiin. Sädehoito jaksotetaan useimmiten 2-8 viikon ajalle. Sitä annetaan tavallisesti pieninä kerta-annoksina päivittäin useimmiten arkipäivinä. Hoito kestää muutamia minuutteja kerrallaan. Sädehoidon jakaminen useampaan pienempään osaan vähentää terveiden kudosten haittoja ja parantaa sädehoidon tehoa syöpäkasvaimeen. Useimmat ihmiset voivat elää melko normaalia elämää hoidon aikana. Jaksotetun sädehoidon sijasta joissain tapauksissa voidaan antaa niin sanottua nopeutettua sädehoitoa.

Teknologian ja lääketieteen kehittymisen myötä sädehoito voidaan kohdentaa aiempaa tarkemmin kasvaimeen ja vähentää samalla terveelle kudokselle aiheutuvaa haittaa. Sädehoito onkin yleensä hyvin siedetty hoitomuoto. Hoidoilla on kuitenkin yhä haittavaikutuksia.

Sädehoito vaikuttaa paitsi syöpäsoluihin myös normaaleihin soluihin. Vaikutukset terveeseen kudokseen riippuvat suurelta osin säteilyannoksen määrästä, hoitoajan pituudesta ja siitä, mihin kehon osaan säteilyä annetaan. Haitalliset vaikutukset ilmenevät vain sillä kehon alueella, johon sädehoito kohdistetaan.

Sädehoidon haittavaikutukset voivat ilmaantua jo hoidon aikana, heti hoidon jälkeen tai myöhemmin, joskus jopa vuosien kuluttua. Välittömät sädehoidon haittavaikutukset ilmenevät nopeasti jakautuvissa kudoksissa kuten ihossa, limakalvoissa ja luuytimessä. Useimpia haittavaikutuksia voidaan nykyään tehokkaasti ehkäistä ja hoitaa.

Lääkehoito

Lääkehoidossa käytetään erilaisia lääkkeitä, esim. solunsalpaajia (sytostaatteja, kemoterapiaa), joiden oletetaan ennen kaikkea tuhoavan pahanlaatuiset solut. Solunsalpaajat estävät solujen jakaantumisen ja aiheuttavat näin syöpäsolujen kuoleman. Lääkehoitoa voidaan antaa olemassa olevan kasvaimen pienentämiseksi tai tuhoamiseksi sekä pahanlaatuisen kasvaimen lannistamiseksi.

Solunsalpaajat vaikuttavat kaikkiin jakautuviin soluihin, myös terveeseen kudokseen. Kuitenkin syöpäsolut jakautuvat usein huomattavasti nopeammin kuin normaalit solut, mikä tekee syöpäsolut erityisen herkiksi sytostaateille. Terveissä soluissa solunsalpaajien vaikutukset ovat vähäisemmät, ja terveet solut myös toipuvat nopeammin. Solunsalpaajien merkitys syöpähoidoissa on hieman vähentynyt uusien lääkehoitojen kehittyessä. Niitä käytetään kuitenkin edelleen yleisesti.

Syövän hoidossa käytetään useita erilaisia solunsalpaajia, jotka vaikuttavat keskenään eri tavoin. Tavallisinta on antaa usean eri solunsalpaajalääkkeen yhdistelmähoitoa. Solunsalpaajahoidon teho riippuu muun muassa kasvaimen tyypistä, kasvaimen koosta, kasvunopeudesta, ja jakautumisvaiheessa olevien solujen osuudesta.

Solunsalpaajia voidaan antaa tabletteina tai tiputuksena suoraan suoneen. Joskus lääke annostellaan paikallisesti esimerkiksi keuhkopussiin, virtsarakkoon tai selkäydinkanavaan. Suonensisäinen hoito annetaan yleensä sairaalassa, mutta potilas pääsee tiputuksen jälkeen kotiin.

Tavallisesti annetaan hoitokuureja 3-4 viikon välein. Tällöin syöpäsolut eivät ehdi toipua, mutta tavallinen kudos usein ehtii. Solunsalpaajahoito vaatii tarkkaa veriarvojen seurantaa.

Solunsalpaajilla on haittavaikutuksia. Hoidot aiheuttavat yleisesti pahoinvointia, hiustenlähtöä ja väsymystä. Solunsalpaajien haittavaikutukset vaihtelevat yksilöllisesti. Osa haittavaikutuksista häipyy muutamassa päivässä, mutta kokonaan potilas toipuu solunsalpaajahoidosta yleensä muutamassa kuukaudessa.

Nykyään on usein käytössä myös erilaisia hormonaalisia lääkkeitä. Näitä saatetaan kutsua täsmälääkkeiksi. Hormonaalisen syöpähoidon vaikutus perustuu siihen, että estetään syövälle elintärkeän hormonin tuotanto  tai vaikutukset elimistössä. Hormonaalista syövän hoitoa käytetään muun muassa rintasyövän, eturauhassyövän, kilpirauhassyövän ja kohdunrungon syövän hoidossa. Hormonit säätelevät voimakkaasti edellä mainittujen elinten normaaliakin kasvua ja kehitystä.

Hormonihoitoja siedetään solunsalpaajahoitoihin verrattuna hyvin. Hormonaalinen hoito on yleensä pitkäaikaista, tavallisesti vuosia kestävää. Se voi joskus jatkua potilaan koko loppuelämän ajan.

Uudet biologiset syöpälääkkeet ovat kohdennettua lääkehoitoa syöpää vastaan. Täsmälääkkeitä ovat muun muassa syöpäkasvainten verisuonten kasvua estävät lääkkeet, vasta-aineet ja lääkkeet, jotka estävät jonkin tietyn geenin toiminnan syöpäsolussa. Nämä ovat valitettavan kalliita lääkkeitä.

Biologisten täsmälääkkeiden etuna ovat monesti solunsalpaajia ja sädehoitoa vähäisemmät haittavaikutukset, koska lääkeaineen vaikutus kohdistuu vain syöpäsoluihin. Täsmälääkkeet, kuten vasta-aineet, yleistyvät koko ajan syövän hoidossa. Yhä useamman syöpälääkkeen teho perustuu tietyn kasvaintyypin erityisiin solun rakenteen ja toiminnan poikkeavuuksiin.

Immunologinen syöpähoito (immunoterapia) on joukko erilaisia syövänhoidon menetelmiä, joissa syöpäsolut pyritään tuhoamaan vaikuttamalla eri tavoin elimistön omaan puolustusjärjestelmään. Tässä pyritään kehon immuunijärjestelmän tehostamiseen ja sitä kautta saamaan kehon oma immuunipuolustusjärjestelmä hyökkäämään syöpäsoluja vastaan. Immunoterapiassa potilaalle voidaan myös antaa aineita tai soluja, jotka tuhoavat syöpäsoluja. Immunologisia syöpähoitoja kehitetään ja tutkitaan tällä hetkellä aktiivisesti.

Vasta-ainehoidot ovat viime vuosikymmeninä olleet aktiivisen tutkimuksen kohteena. Vasta-aineet vaikuttavat syövän hoidossa monin tavoin. Syöpäkudosta kohtaan kehitetyt vasta-aineet voivat sitoutua syöpäkudoksen pinnalla oleviin merkkiaineisiin (antigeeneihin). Näin vasta-aineet ikään kuin merkitsevät syöpäsolut immuunipuolustusjärjestelmän soluja varten tuhottavaksi tai käynnistävät solun itsetuhon. Lääketieteen Nobelpalkinto annettiin vuonna 2018 immunoterapian ja vasta-ainehoitojen kehittäjille.

Vasta-aineet voivat estää erilaisten syövän kasvua edistävien kasvutekijöiden vaikutusta. Vasta-aineiden avulla voidaan myös kuljettaa syöpäsoluun syöpää tappavia aineita (solunsalpaajia tai säteileviä molekyylejä), jolloin haitat terveisiin soluihin ovat vähäisempiä. Monet vasta-ainehoidot ovat varsin hyvin siedettyjä. Tavallisimpina haittavaikutuksina esiintyy kuumeilua, vilunväristyksiä ja ihottumaa.

Uudemmat, tehokkaammat lääkkeet ovat paljolti syrjäyttäneet perinteisen interferonin. Interferonit ovat hormonien tapaan vaikuttavia valkuaisaineita. Elimistön omat solut tuottavat interferonia. Sitä on käytetty joidenkin syöpien hoidossa joko yksin tai yhdessä muiden syöpälääkkeiden kanssa. Hoitoaika on tavallisesti kuukausia, jopa vuosia. Interferonihoitoja on käytetty esimerkiksi lymfooman ja melanooman hoidossa. Interferoni on syövän immunologista hoitoa, jossa syöpäsoluja pyritään tuhoamaan vaikuttamalla elimistön omaan puolustusmekanismiin. Interferonihoidon aiheuttamia haittavaikutuksia ovat flunssan kaltaiset oireet ja kuume. Haittavaikutusten kirjo vaihtelee suuresti.

Syöpälääkkeitä käytetään tavallisesti yhdistelmänä. Yhdistelmähoidolla tavoitellaan sitä, että potilaalla olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet parantua.

Lääkehoitoa voidaan myös antaa etukäteen ennalta ehkäisevässä tarkoituksessa niin sanottuna liitännäishoitona (adjuvanttina) tai täydentää leikkaushoitoa. Adjuvanttihoito tarkoittaa, että hoitoa täydennetään syöpälääkkeillä, täsmälääkkeillä tai hormoniestolääkkeillä. Tarkoituksena on myös tuhota pieniä, näkymättömiä etäpesäkkeitä, jollaisia oletetaan olevan olemassa vielä leikkauksen tai sädehoidon jälkeen. Tämä hoito on parantanut monien syöpien ennustetta, ja sitä pidetään myös yhtenä tärkeimmistä syistä syöpäpotilaiden ennusteen parantumiseen.

Monesti on tarpeen tukea lääkehoitoa erityisillä tukihoidoilla, joissa esim. lievitetään syöpäkasvun tai syöpähoitojen aiheuttamia oireita. Tukihoidon avulla voidaan parantaa potilaan hyvinvointia hoitojen aikana ja niiden jälkeen. Esimerkiksi solunsalpaajahoidon aikana käytetty pahoinvointilääke on syövän tukihoito. Myös syöpäkivun hoito on syövän tukihoitoa.

Syövän oireenmukaisen hoidon (palliatiivisen hoidon) tavoitteena on lievittää potilaan fyysisiä ja psyykkisiä oireita sekä parantaa potilaan elämänlaatua. Monesti useita vuosia kestävä oireenmukainen hoito annetaan esim. näihin oireisiin: kipu, ummetus, pahoinvointi, sekavuus ja väsymys.

Jos syöpää ei voida parantaa, keskitytään hoitamaan potilaan oireita, jotta potilas voisi elää mahdollisimman hyvää elämää. Levinnyttä syöpää sairastavien kohdalla oireenmukainen hoito onkin keskeisessä asemassa. Oireenmukaisen hoidon menetelmät voivat olla osittain samoja kuin parantavassa hoidossa. Esimerkiksi sädehoidolla voidaan pienentää etäpesäkkeitä, mikä helpottaa potilaan oloa. Fyysisten oireiden lisäksi pyritään lievittämään potilaan henkisiä oireita, kuten elämän loppumiseen liittyviä pelkoja ja ahdistusta.

Kirjallisuutta ja muita lähteitä

Christer Sundqvist